Keskustan elinvoimaisuus ja sen helppo saavutettavuus – myös autoilla
Helsingin keskustan elinvoimaisuus ja sen vetovoima asukkaille, yrityksille ja matkailijoille ovat kiinteästi riippuvaisia alueen saavutettavuudesta. Liikkumisvapaus on olennainen osa kaupungin arkea, ja yksi tärkeimmistä tekijöistä on mahdollisuus päästä keskustaan myös autolla. Vaikka pyöräily, joukkoliikenne ja kävely ovat keskeisiä liikkumismuotoja Helsingissä, autojen roolia ei voida aliarvioida, sillä ne ovat monille helsinkiläisille ja kaupungissa vieraileville tärkeä ja joskus ainutkin tapa liikkua.
Helsingin keskustassa asuvat, työskentelevät ja vierailevat ihmiset arvostavat sitä, että keskustaan ja sieltä pois pääsee helposti ja nopeasti. Helsingin noin 660 000 asukkaasta noin 124 000 asuu eteläisen suurpiirin alueella, ja se on maan taloudellisen elämän keskus. Kun keskustaan tuleminen ja sieltä pois pääseminen on hankalaa, se heikentää alueen elinvoimaisuutta ja näkyy suoraan myös esimerkiksi yritysten liikevaihdossa. Keskustan elinvoimaisuus syntyy, kun alueella asuu ja työskentelee monenlaista väkeä, ja heidän liikkumisensa on vaivatonta.
Tunneliratkaisut eivät poista autoilun tarvetta ydinkeskustassa
Vaikka tunneliratkaisut ja liikenneruuhkien purkamiseksi suunnitellut maan alle vievät väylät tulevat parantamaan liikenteen sujuvuutta, ne eivät poista tarvetta sille, että keskustan tulee olla saavutettavissa myös maan päältä. Tunnelit voivat helpottaa ja poistaa ns. turhan läpiajoliikenteen keskustassa, mutta ne eivät itsessään tule lisäämään keskustan elinvoimaa. Tutkimukset ovat osoittaneet, että autoilla keskustaan tulevat kuluttajat käyttävät eniten rahaa palveluissa verrattuna muihin liikkumismuotoihin (Helsingin Yrittäjät, 2023). Tämä korostaa autoilun merkitystä keskustan taloudelle ja elinvoimaisuudelle. Kantakaupungissa asuu myös suuri määrä perheitä, joiden on päästävä liikkumaan kaupungin sisällä. Tunnelit eivät suoraan ratkaise tätä tarvetta.
Kantakaupungin perheiden tarpeet ja autoilun rooli arjessa
Kaavoituksessa ja muussa päätöksenteossa on otettava huomioon, että monet perheet tarvitsevat autoa arjessaan. Helsingissä asuu merkittävä määrä lapsiperheitä myös kantakaupungin alueilla, ja monille perheille auto on välttämätön kulkuneuvo esimerkiksi päiväkotien, koulujen ja harrastusten kulkemisiin. Keskustan alueilla on siis tärkeää säilyttää mahdollisuus liikkua autolla, jotta perheet voivat hoitaa päivittäisiä asioitaan vaivattomasti.
Vieraileminen ja perhesuhteiden ylläpitäminen
Ei pelkästään perheiden arki, vaan myös yhteyksien ylläpitäminen sukulaisten kanssa on olennainen osa kaupungin elinvoimaisuutta. Mm. isovanhemmat, jotka haluavat vierailla lastenlastensa luona, tarvitsevat mahdollisuuden päästä autolla perille. Tämä on tärkeää niin keskustan alueilla kuin myös sen ulkopuolella. Kaavoituksen ja liikennesuunnittelun tulee siis huomioida, että mahdollisuus liikkua autolla myös keskustan alueilla on tärkeää paitsi asukkaille myös heidän vierailleen.
Pysäköinti ja liikkumisen sujuvuus
Helsingin keskustan elinvoimaisuus ei voi perustua pelkästään siihen, että sinne pääsee helposti joukkoliikenteellä tai pyörällä. Tärkeää on myös, että autoilijoille on tarjolla riittävästi pysäköintitilaa, ja että pysäköintiratkaisut ovat helposti saavutettavissa. Vaikka keskustassa on runsaasti maanalaista pysäköintitilaa, se ei palvele ydinkeskustan palveluiden käyttöä parhaalla mahdollisella tavalla. Yhä useampi keskustan asiakas arvostaa myös nopeaa ja vaivatonta asiointia, jolloin pysäköinnin helppous on keskeinen tekijä. Myös lyhytaikainen pysäköinti on oltava mahdollista, jotta keskustassa asioivilla on mahdollisuus pistäytyä vaivattomasti.
Pysäköinnin tulee olla helppoa ja kohtuuhintaista. Pysäköintimahdollisuuksia tulee kehittää siten, että ne palvelevat monenlaista autoilijaa, eikä keskustan elinvoimaisuus jää kiinni parkkipaikkojen puutteesta tai niiden kaukaisesta tai epäkäytännöllisestä sijainnista.
Sähköautojen ja kestävän liikkumisen tukeminen
Helsingin keskustan liikennepolitiikan tulevaisuudessa on tärkeää huomioida myös sähköautojen ja muiden kestävien liikkumismuotojen kehittäminen. Sähköautojen määrä kasvaa jatkuvasti, ja niiden erityistarpeet, kuten latausmahdollisuudet, tulee ottaa huomioon keskustan liikennesuunnittelussa. Helsingissä on tällä hetkellä vain noin 250 latauspistettä katujen varsilla ja yleisillä pysäköintialueilla. Määrän radikaali lisääminen on siis tarpeen, kun ja jotta sähköautojen käyttö yleistyy. Kaupungin tulisi edistää myös ekologisten liikkumismuotojen, kuten sähköpyörien ja -skoottereiden (ei skuuttien), käytön helpottamista osana keskustan liikennejärjestelyjä.
Tulevaisuus ja tasapaino eri liikkumismuotojen välillä
Helsingin keskustan elinvoimaisuuden säilyttäminen tulevaisuudessa vaatii tasapainoista ja kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jossa huomioidaan kaikki liikkumismuodot. Helsingin liikennesuunnittelussa tulee ottaa huomioon ilmastolliset ja maantieteelliset realiteetit sekä asukkaidensa tarpeet.
Autoilun mahdollistaminen ei tarkoita sitä, että muiden liikkumismuotojen, kuten joukkoliikenteen ja pyöräilyn, kehittämistä pitäisi vähentää. Sen sijaan tulisi kehittää monipuolisia liikkumisratkaisuja, joissa autoilu, pyöräily, kävely ja joukkoliikenne täydentävät toisiaan ja tekevät keskustassa liikkumisesta entistä sujuvampaa ja houkuttelevampaa.
Helsingin keskustan tulevaisuus on elinvoimainen, monimuotoinen ja saavutettavissa kaikille, riippumatta siitä, millä kulkuneuvolla liikutaan. Keskustan elinvoiman varmistamiseksi sen helppo saavutettavuus – myös autoilla – on keskeinen tekijä, ja kaavoituksessa tulee varmistaa, että kaupungin asukkaille ja vierailijoille annetaan tarvittavat mahdollisuudet liikkua keskustassa myös autolla.
Helsingin kaupungin kasvu tuo mukanaan tarpeen kehittää ja parantaa asukkaille tarjottavia palveluja. Kuitenkin suurten, keskitettyjen yksiköiden, kuten jättipäiväkotien ja -koulujen, rakentaminen on herättänyt huolta monilla eri tasoilla ja aiheesta. Vaikka suuret yksiköt saattavat vaikuttaa kustannustehokkailta, niillä on lukuisia haittapuolia, jotka voivat vaarantaa asukkaidensa hyvinvointia, heikentää palveluiden saavutettavuutta ja vaikuttaa negatiivisesti ympäröivän alueen elinvoimaisuuteen.
Jättipäiväkodit ja -koulut eivät palvele ketään
Jättipäiväkodit ja -koulut, joissa suuri määrä lapsia ja henkilöstöä keskittyy yhteen paikkaan, voivat tuntua tehokkailta taloudellisesti, mutta niillä on merkittäviä haittoja, jotka eivät näy suoraan tilastoinnissa, mutta vaikuttavat arjessa monin tavoin.
Tutkimuksia ja faktoja jättipäiväkotien ja -koulujen haitoista
1. Pidentyneet matkat ja matka-ajat Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että pitkät matkat päiväkotiin tai kouluun heikentävät lasten hyvinvointia ja lisäävät perheiden arjen kuormitusta. Pitkät matkat tarkoittavat enemmän aikaa kuljetuksiin ja vähemmän aikaa perheen kesken.
2. Sosiaaliset ja psykologiset vaikutukset Suurissa yksiköissä, joissa on satoja lapsia, lasten turvallisuuden tunne ja yksilöllinen huomio voivat heikentyä. Tutkimukset ovat osoittaneet, että suuret koulut voivat lisätä lasten ahdistuneisuutta ja stressiä, koska he eivät saa tarpeeksi henkilökohtaista huomiota opettajilta ja aikuisilta. Tällaiset ympäristöt voivat johtaa myös sosiaaliseen eriytymiseen ja syrjäytymiseen.
3. Tartuntataudit ja sairauspoissaolot Suurissa päiväkodeissa ja kouluissa lasten keskinäinen läheisyys ja tiivis yhteys lisäävät tartuntatautien leviämisen riskiä. Lasten ja henkilökunnan sairastumiset johtavat poissaoloihin ja heikentävät koko yhteisön hyvinvointia. Tämä ei ole vain terveysriski, vaan myös taloudellinen haaste, sillä poissaolot johtavat päiväkodin tai koulun toiminnan häiriintymiseen ja sitä kautta lisäkustannuksiin. Sairauspoissaolot rasittavat myös lasten vanhempien työnantajia.
4. Naapuruston liikenteen ja elinympäristön kuormittaminen Kuvitellaanpa tilanne, jossa 300 perhettä tuo lapsensa päiväkotiin kapeilla ja vilkkailla kadulla, kuten Kruununhaassa. Tämä luo ruuhkia ja epämiellyttävyyttä alueen asukkaille. Juuri Kruununhaka on erityisen epäkäytännöllinen alue jättipäiväkodille sijainnistaan ja julkisen liikenteen puuttumisesta johtuen.
5. Kustannukset ja resurssit Vaikka jättilaitosten rakentaminen voi tuntua kustannustehokkaalta, pitkällä aikavälillä ne tulevat todennäköisesti kalliimmaksi. Suurten yksiköiden rakentaminen, ylläpito ja operointi vaativat huomattavasti enemmän resursseja kuin pienemmät ja paikallisemmat yksiköt. Jotkut tutkimukset ovat osoittaneet, että pienemmät yksiköt ovat paitsi taloudellisesti järkevämpiä, myös paremmin sopeutettavissa paikallisiin tarpeisiin.
Pienten yksiköiden hyödyt
Pienten päiväkotien ja koulujen etuja verrattuna suuriin keskitettyihin yksiköihin ovat muun muassa:
1. Yksilöllinen huomio ja parempi kasvatusympäristö: Pienissä yksiköissä lapset saavat enemmän henkilökohtaista huomiota, mikä tukee heidän kehitystään ja hyvinvointiaan.
2. Läheisyys kotiin: Pienten yksiköiden läheisyys asukkaille takaa sen, että lapset voivat kävellä tai pyöräillä turvallisesti päiväkotiin tai kouluun, mikä vähentää matkustamiseen kuluvaa aikaa.
3. Vähemmän terveysriskejä: Pienemmissä yksiköissä on vähemmän mahdollisuuksia suurten tartuntaketjujen (jatkuvaan) syntymiseen, mikä vähentää sairauspoissaolojen määrää.
4. Yhteisön tukeminen: Pienet yksiköt tukevat läheisten yhteisöjen syntymistä ja auttavat asukkaita olemaan yhteydessä toisiinsa, mikä edistää alueellista yhteisöllisyyttä ja vähentää eriarvoisuutta.
Terveyskeskukset ja muut julkiset palvelut
Jättipäiväkotien ja -koulujen ongelmat eivät ole ainoita, jotka liittyvät keskittämiseen. Myös terveyskeskusten ja muiden hyvinvointipalveluiden keskittäminen suurempiin yksiköihin voi heikentää palvelujen saavutettavuutta asukkaille. Esimerkiksi neuvolapalvelujen tarjoaminen vain tietyissä suuremmissa yksiköissä lisää perheiden ja asukkaiden matkustusaikaa ja -kuluja ja kuormittaa näin ollen arkea.
Mielestäni olisi hyvä selvittää, voisiko esimerkiksi kausi-influenssarokotuksia tai muita ikäkausisidonnaisia palveluista jakaa kootusti päiväkodeissa ja kouluissa. Tämä helpottaisi perheiden arkea, kun rokotusta tai muuta terveystarkastusta ei tarvitsisi lähteä erikseen hakemaan tai tekemään hyvinvointi- tai terveyskeskuksesta. Tämä olisi kokonaistaloudellisesti myös perusteltua.
Palveluiden säilyttäminen ja kehittäminen lähellä asukkaita ei ole vain käytännöllistä, vaan se on myös inhimillistä.
Helsingin kaupungilla on lakisääteinen vastuu tarjota mm. varhaiskasvatusta, koulutusta, terveyden- ja sosiaalihuollon palveluita asukkailleen, minkä lisäksi se vastaa kaupunki-infrastruktuurin kehittämisestä ja rakentamisesta. Kaupungin tehtävänä on huolehtia siitä, että nämä palvelut ovat laadukkaita, kohtuuhintaisia ja saavutettavissa kaikille ja, että tehdyt investoinnit ja hankkeet palvelevat asukkaitaan parhaalla mahdollisella tavalla. Vaikka Helsingin taloudellinen tilanne on ollut pitkään hyvä, Helsingin kaupungin on pidettävä paremmin taloudestaan. Kaupungilla on velvollisuus huolehtia, että budjetti pysyy hallinnassa ja että investointien ja rakennushankkeiden toteutuksessa pysytään alkuperäisissä kustannusarvioissa. Helsingissä tämä ei ole aina toteutunut, ja Helsingissä tulisi keskittyä entistä tarkemmin taloudellisten resurssien vastuulliseen käyttöön.
Budjettiylitykset ja taloudelliset sudenkuopat
Kaupunki-investoinneissa on nähty lukuisia esimerkkejä budjetin ylityksistä, jotka ovat herättäneet syystäkin puhetta ja huolta verovarojen asianmukaisesta käytöstä.
Yksi esimerkki on Kruunuvuoren sillan rakentaminen, joka on ollut suuri ja pitkään suunniteltu infrastruktuurihanke Helsingissä. Alun perin Kruunuvuoren sillan (pelkkä pyöräily- ja raitiotiesilta, ei muu tähän liittyvä infra) kustannusarvio oli noin 200 miljoonaa euroa, mutta sen loppuhinta on noussut arviolta 380 miljoonaan euroon. Tämä on lähes kaksinkertainen määrä alkuperäiseen budjettiin verrattuna. Koko Kruunuvuoren raitiotiehankkeen kustannus on noussut jo lähes miljardiin euroon (koko raitiotiehankkeen alkuperäinen kustannusarvio oli 430 miljoonaa euroa). Kustannus on erittäin huomattava, kun sitä verrataan Helsingin vuosibudjettiin, joka on n. 3,3 miljardia euroa, ja huomioidaan se, että hanke tulee hyödyttämään ainoastaan pientä osaa väestöstä, koska sille ei sallittu autoliikennettä.
Tällaisten suurten hankkeiden kohdalla on erityisen tärkeää pysyä budjetissa, sillä hankkeet rahoitetaan yhteisillä varoillamme. On ilmeistä, että kaupungin infrastruktuuri-investoinnit vaativat parempaa ennakoimista ja kustannustehokkuutta, jotta veronmaksajien varoja käytetään oikein ja tarkoituksenmukaisesti.
Kilpailutukset ja hankintojen järkevyys
Myös Helsingin kaupungin kilpailutukset on syytä ottaa tarkemman tarkastelun alle. Otan esimerkiksi Loviseholmin keinun hankinnan, jonka kustannusarvio oli alun perin 230 000 euroa. Kustannustoteuma oli lopulta karvan vajaa 300 000 euroa. Tämä kustannus kattoi siis ainoastaan pelkän keinun ilman asennuksia ja muita lisäkustannuksia.
Tällainen hankinta on jo itsessään kyseenalainen. 300 000 euron käyttäminen yksittäiseen keinuun on hämmentävää. Tässä kyseisessä kilpailutuksessa hankintamenettelyn mukainen tarjouspyyntö oli speksattu siten, että vain yksi tarjoaja pystyi tarjoamaan pyydetyn keinun. Ja hinta olikin sitten sen mukainen.
Kyseinen tapaus viittaa siihen, että kaupungin hankintamenettelyjä on syytä tarkastella lähemmin. Kilpailutuksessa on noudatettava lainmukaista ja lain tarkoituksen mukaista menettelyä. Vain näin toimien voimme varmistaa todellinen kilpailutus ja hankintojen kustannustehokkuus sekä verovarojen vastuullinen käyttö.
IT-infra ja kehityshankkeiden tuhlaukset
Vielä suurempia ongelmia on nähty Helsingissä IT-hankkeissa.
Esimerkiksi varhaiskasvatuksen käyttämä Asti-järjestelmän kehittäminen vei kaupungilta 32 miljoonaa euroa ja tämän lisäksi useita miljoonia euroja ylläpitokuluihin. Asti-järjestelmä otettiin käyttöön vuonna 2019 ja jo vuonna 2024 sen käyttö päätettiin lopettaa. Asti-järjestelmä osoittautui siis hyvin nopeasti epäonnistuneeksi ja toimimattomaksi järjestelmäksi. Nyt Helsinki on päättänyt palata vanhaan Effica-järjestelmään, joka oli käytössä ennen Astin käyttöönottoa.
Tällaiset hankepäätökset ja paluumanööverit nostavat aiheesta kysymyksen siitä, kuinka veronmaksajien rahaa käytetään ja miksi kaupungin hallinto ei pysty ennakoimaan uusien järjestelmien tarpeita paremmin ja järjestelmien mahdollisia ongelmia ennen investointien tekemistä.
Ihminen on keskiössä – investointi hyvinvointiin
Helsingin kaupungin tehtävänä on huolehtia myös kaupungin työntekijöiden hyvinvoinnista, sillä kaupungilla on noin 37 000 työntekijää. Erityisesti sosiaali-, terveys- ja pelastustoimialalla sekä kasvatuksen ja koulutuksen alalla työskentelevien palkat ja työehdot eivät ole tällä hetkellä sillä tasolla, että ne houkuttelisivat alalle uusia osaajia tai kannustaisivat nykyisiä työntekijöitä pysymään työssään.
Helsingissä on suuri tarve lisätä veto- ja pitovoimaa erityisesti varhaiskasvatuksessa ja koulutuksessa, ja tämä vaatii sitä, että alan työntekijöille maksetaan asianmukainen palkka. Mikäli haluamme varmistaa, että Helsingissä on osaavia ja motivoituneita ammattilaisia näillä tärkeillä sektoreilla, on investoitava heidän työolosuhteidensa ja palkkauksensa parantamiseen. Tämä on arvovalinta, jossa työtä tekevien ihmisten arvostus täytyy näkyä myös taloudellisessa käytännössä eikä pelkästään juhlapuheissa. Työntekijöiden hyvinvointi ja palkitseminen luo pohjan laadukkaille palveluille, jotka puolestaan edistävät asukkaidensa hyvinvointia ja elinvoimaisuutta.
Investoinnit tulevaisuuteen – vastuullisuus ja kestävyys
Helsingin kaupungin tulee tehdä kaikki investointipäätökset huolellisemmin harkiten. Verovarojen käyttö edellyttää erityistä huolellisuutta ja vastuullisuutta päätöksentekijöiltä. Mitään avointa piikkiä ei ole olemassa. Kaupungin tulee investoida enemmän lakisääteisten palvelujen tuottamiseen ja ottaa työtätekevä ihminen niissä keskiöön. Helsingin infrastruktuuri-investointien on oltava taloudellisesti kestäviä, tehokkaita ja realistisia. Vastuullinen kaupunkisuunnittelu ja päätöksenteko luovat perustan sille, että Helsinki on elinvoimainen ja houkutteleva kaupunki, jossa asukkaat ja työntekijät voivat hyvin ja jossa kaupungin talous on tasapainossa.
Helsingin kaupungin kehittäminen ei saa perustua yksittäisiin vallalla oleviin, mutta mielipiteet voimakkaasti jakaviin ideologioihin tai yhdenmukaisiin, monistettaviin suunnittelumalleihin, jotka eivät palvele kaikkien kaupunkilaisten tarpeita. Kaupungin tulisi olla esteettinen, toimiva ja ennen kaikkea ihmisenkokoinen – paikka, jossa asukkaita ja vierailijoita palvellaan monipuolisilla, kestävillä ja elinvoimaisilla ratkaisuilla. Tämä ei tarkoita pelkästään esteettisiä rakennuksia ja kauniita maisemia, vaan myös käytännöllisyyttä, joka huomioi niin liikkumisen, lähiluonnon säilyttämisen kuin asukkaiden, perheiden ja kaupungissa liikkuvien tarpeet. Kaupunkisuunnittelussa on huomioitava myös Helsingin ilmastollinen asema pohjoisena kaupunkina ja maantieteellinen sijainti mereen rajautuvana niemenä.
Helsinkiin on toteutettu viime vuosina useita asuinalueita ideologia edellä. Liiallinen pakkomielle korkeista rakennuksista, autottomuudesta, rakentamisen tiivistämisestä tai julkisten ja toimistotilojen ylikorostamisesta on johtanut kaupunginosiin, jotka toimivuudeltaan eivät vastaa sitä, mitä pitäisi ja mitä kaupunkilaisina saamme odottaa.
Kaupunkisuunnittelun tulee olla ennen kaikkea ihmisläheistä – tarkoituksena on, että ihmiset voivat elää ja liikkua kaupungissa helposti, turvallisesti ja mukavasti. Esteettisyys on yksi tärkeä lähtökohta. Erityisesti kantakaupungin kulttuurihistoriallisesta arvokasta kaupunkiympäristöä pitää suojella ja turvata.
Lähiluonnon säilyttäminen on helsinkiläisten elinympäristön ja hyvinvoinnin perusta
Helsingissä, kuten monissa muissa suurkaupungeissa, on kasvava huoli lähiluonnon ja viheralueiden säilyttämisestä tiivistyvän rakentamisen keskellä. Lähiluonnon säilyttäminen on paitsi ekologisesti tärkeää myös ihmisten hyvinvoinnin kannalta ratkaisevaa. Helsingissä asuu lähes 650 000 ihmistä, ja kaupungin viheralueet ovat keskeinen osa heidän elinympäristöään.
Tutkimukset osoittavat yksiselitteisesti, että lähiluonto ja viheralueet vaikuttavat suoraan asukkaidensa hyvinvointiin, sillä ne edistävät liikuntaa, vähentävät stressiä ja parantavat mielialaa. Viheralueiden, puistojen ja metsien yhteys kaupunkielämään on tärkeä osa elinvoimaisuutta ja viihtyisyyttä. Erityisesti Helsingissä viheralueet ovat osa kulttuuriperintöä ja kaupungin luonteenpiirteitä – merenrannat, puistot ja metsäalueet luovat luonnon ja kaupunkielämän tasapainon, mikä on harvinaista monissa suurkaupungeissa.
Onkin tärkeää, että kaavoituksessa ja kaupungin kehittämisessä otetaan huomioon nämä luonnonalueet ja niiden säilyminen. Uusien rakennushankkeiden ei tule olla lähtökohtaisesti ristiriidassa ympäristön ja luontokohteiden kanssa, vaan ne voivat ja niiden tulisi tukea luonnon monimuotoisuutta ja esteettisyyttä. Helsingissä on paljon esimerkkejä siitä, miten viheralueiden lisääminen tiiviille kaupunkialueille parantaa asukkaidensa elämänlaatua ja auttaa vähentämään kaupungin lämpösaarekeilmiötä.
Segregaatiosta huolehtiminen – tasapaino monimuotoisuuden ja alueiden omaleimaisuuden välillä
Segregaatiosta on syytä olla huolissaan, sillä se johtaa sosiaaliseen eriarvoisuuteen ja yhteiskunnalliseen jakautumiseen ja turvallisuushaasteisiin. Helsingissä on ollut keskustelua alueiden eriytymisestä ja siitä, kuinka kaupungin monimuotoisuus voidaan säilyttää. On tärkeää edistää tasa-arvoa ja yhteisöllisyyttä, mutta tämä ei tarkoita, että jokainen asuinalue tulisi suunnitella täysin segregaation estämisen ehdoilla.
Kaupungin tulee löytää tasapaino, jossa monimuotoisuutta ja yhtäläisiä mahdollisuuksia tuetaan, mutta samalla huomioidaan alueiden omaleimaisuus ja asukkaiden tarpeet. Alueiden luonnollinen kehitys ja asukkaidensa elinympäristön ainutlaatuisuus eivät saa jäädä vähemmälle huomiolle. Kun kaupunki suunnittelee asuinalueita, sen on tärkeää ottaa huomioon myös alueiden identiteetti ja erityispiirteet, jotka tekevät Helsingistä elinvoimaisen ja monipuolisen paikan asua. Näin voidaan edistää sosiaalista yhteenkuuluvuutta ilman, että rajoitetaan liikaa alueiden luonnollista kehitystä.
Autot osana toimivaa ja elinkelpoista kaupunkia
Vaikka pyöräily, kävely ja joukkoliikenne ovat tärkeä osa helsinkiläisten liikkumista, autoilun roolia ei saa sivuuttaa kaupungin toimivuuden kannalta. Helsingissä on lähes 300 000 autoa, ja monille helsinkiläisille auto on välttämätön kulkuväline arjessa – erityisesti perheille, joiden arkea ei aina voida hoitaa pelkästään julkisilla liikennevälineillä. On tärkeää, että kaupunki ei sulje pois autoilua keskustasta tai tärkeiltä asuinalueilta, vaan tarjoaa mahdollisuuksia liikkua autolla myös ydinkeskustassa.
Kaupunkisuunnittelun tulee tunnustaa, että autoilun mahdollistaminen on elintärkeää paitsi kaupungin asukkaille, perheille myös yrityksille ja muille, jotka tarvitsevat liikkumista kaupungissa. Samalla on tärkeää huomioida, että autojen liikenteen ei tarvitse olla ristiriidassa kestävän kehityksen tai lähiluonnon kanssa. Hyvin suunnitellut arjessa toimivat autopaikat ja liikenneratkaisut voivat parantaa niin asuinalueiden kuin keskustan elinvoimaa ja tehdä kaupungista entistä houkuttelevamman niin asukkaille kuin siellä vieraileville.
Toimiva ja esteettinen kaupunki – tasapaino ja yhteinen hyvä
Helsingin kaupunkikehityksen ja rakentamisen suurin haaste on tasapainoilu kasvavan kaupungin, esteettisten vaatimusten, toimivuuden ja lähiluonnon suojelun välillä. Helsingin kaupunkisuunnittelun tulee olla joustavaa ja käytännönläheistä, niin että se huomioi kaikki asukkaat, vierailijat ja liikkumismuodot säilyttäen lähiluonnon. Tämä lähtökohta ei ole ristiriidassa kauneuden ja esteettisten tavoitteiden kanssa, sillä hyvin suunniteltu kaupunki voi olla sekä kaunis että käytännöllinen.
Malmin lentoaseman rakentaminen puhuttaa kaupunkilaisia edelleen. Olen vastannut Malmin lentoaseman ystävät ry:n kysymyksiin.
Kannattaisitko valtuutettuna lähidemokratiaa eli kannatusmäärältään lain vaatimukset täyttävää kuntalaisaloitetta neuvoa-antavasta kansanäänestyksestä yksittäisessä, kaupunkilaisten tärkeäksi kokemassa asiassa?
Kannatan lähidemokratiaa täydentämään edustuksellista demokratiaa asioissa, jotka kuntalaiset kokevat erityisen tärkeiksi. Laki neuvoa antavasta kunnallisesta kansanäänestyksestä on hyvin selkeä. Jos vaadittavat neljä prosenttia kunnan yli 15-vuotiaista asukkaista vaatii kansanäänestystä, tulee valtuuston viipymättä päättää, toimitetaanko äänestys. Omasta mielestäni äänestys tulee järjestää, jos sitä on vaadittu ja äänestyksen tulosta tulee myös kunnioittaa.
Oletko mukana suojelemassa Malmin lentokentän luontoa, liikenneinfraa ja kulttuuriperintöä asuinrakentamiselta, jos sinut valitaan valtuustoon?
Malmin lentoaseman niittyluonto ja reunametsät ovat poikkeuksellisen arvokkaita luontokohteita lisäksi Malmin lentoasema on yhtenä maailman parhaiten säilyneistä toimintakuntoisista toista maailmansotaa edeltäneen aikakauden lentoasemista ja jo sellaisenaan arvokas säilytettäväksi. Haluan työskennellä valtuutettuna alueen säilyttämisen puolesta.
Oletko mukana edistämässä Malmin lentokentän palauttamista ilmailukäyttöön, jos sinut valitaan valtuustoon?
On erittäin tärkeää, että koko ilmailualan toimijoiden ekosysteemi saadaan palautettua Malmin lentoasemalle. Pääkaupunki tarvitsee sellaista kapasiteettia, mitä Helsinki Vantaan lentoasema ei pysty tarjoamaan. Toimivalla Malmin kentällä olisi merkittävä turvallisuutta sekä Helsingin vetovoimaisuutta ja elinvoimaisuutta lisäävä vaikutus.
Oheiset vastaukseni löytyvät myös Malmin lentoaseman ystävät ry:n sivuilta osoitteesta https://www.malmiairport.fi/kuntavaalit-2025-kansallinen-kokoomus/